Se olis joulu! Ulkona on hämärää, ankean sateista, sellaista kuin syksyllä ikävimmillään. Muut joululenkkeilijät tuntuvat maastoutuvan harmauteen, itse puolestani muistuttanen joulukuusta äidin varastosta löytyneissä neon-värisissä ulkoilutamineissa. Mieli sen sijaan on vallan toisissa, huomattavan positiivisissa sfääreissä, toisin kuin viime vuonna samaan aikaan. Vaikka silloin sää oli jouluinen ja luntakin piisasi, en ahdistukseltani pystynyt edes syömään yötä myöten perheen kanssa valmistettuja jouluherkkuja. Nukuin huonosti ja odotin pelokkaana (vaikkakin jollain tapaa jo voimautuneena) välttämättömiä ratkaisuja, pienen elämän suuria muutoksia. Jouluun mahtui myös mm. (ei-edes-kovin-komeita) ambulanssimiehiä, yöllisiä ikäviä puheluita ja aika monta vuodatettua kyyneltä.
Kirjoitin viimeksi puoli vuotta sitten. Olin juuri muuttanut Helsinkiin "kesäksi" - lienee sopivaa tässä vaiheessa myöntää, että jo siinä vaiheessa epäilin kaipaavani pidempää maisemanvaihdosta. Näihinkin kuukausiin mahtuu kyllä kaikenlaista, toivoisinpa että olisin jaksanut/ehtinyt kirjoittaa matkan varrella. Mutta seikkailu jatkuu, ja kukaties hieman aktivoidun myös blogirintamalla.
Ihanaa joulua, ei valkoista, muttei myöskään mustaa - eikä varsinkaan mustavalkoista - vaan sellaista juuri sun lempiväreillä väritettyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti